vups:n  livessä oli sellaisia sanoja jotka yhdistettynä Markiisin parempaan maailmaan
pistivät taas minun päänuppini herneen joita aivoiksikin kutsutaan pohtimaan asioita. Rakkautta on viime aikoina tullut pohdittua muutenkin mutta sinällään ajatuksesta rakkaus, lähimmäisistä välittäminen ja ympäristöstä välittäminen niin sillä on voimaa. Minusta olisi mukava uskoa ajatukseen että ihminen joka kykenee tuntemaan rakkautta tavalla tai toisella kykenee myös muutokseen juuri sen samaisen rakkauden tunteen avulla.

Ilman rakkautta ei tule muutosta, ilman sitä fiilistä että asiat on sulle tärkeitä että ne merkitsee jotain, on turha toivoa muutosta. Kun törmää vaikka niihin sekajätteisiin paperin kierrätyslaatikossa ja jos ei tunne mitään eikä tee nille mitään niin eikö tilanne tällaisen yksilön kohdalta ole aika toivoton? Jostain luin että rakkauden vastakohta ei suinkaan ole viha vaan se on välinpitämättömyys.

Siltä pohjalta kun miettii niin kyllä se on voimavara että kykenee tuntemaan rakkautta ja välittämään siitä mitä ympäristössä tapahtuu. Huolimatta siitä että se tunne ei aina olekkaan pelkästään mukava, ei ole kivaa ahdistua siitä että joku toinen ei välitä vaan pyrkii sabotoimaan kierrätys systeeminen totaalisesti. Se on joltain toiselta pois esim. sinun omasta yrityksestä kierrättää ja tottahan se ottaa päähän! Etenkin kun tällainen välinpitämätön ihminen on jotenkin jäävi sanomaan mitään tekemisistään kun eihän se välitä kun ei kykene siihen. Vaikka perustelisit kuinka niin kyseinen kaveri ei ole järin vastaanottavainen ja siinä tuhlaat omaa aikaasi ihan turhaan.

Sit tällaisia välinpitämättömiä ihmisiä kun tuntuu olevan maailman sivu pullollaan niin kyllä sitä toisinaan tuntee että hukkuu tän maailman pelastus taakan alle. Silloin kun se taakalta alkaa tuntumaan niin suljen oven hetkeksi kiinni ja teeskentelen itsekin välinpitämätöntä eli suljen silmäni hetkeksi. Kyllä ne maailman ongelmat ja ihmisten asenteet siellä silti odottaa vaikka minä otankin hetkeksi lomaa ja enhän minä todella välinpitämätön ole koska edelleen tiedostan että missä mennään. Kun omasta itsestäkin pitää välittää kun eihän sitä muutoin jaksa mitään tai ketään muutakaan.

Kyllähän tämä jouluilukin oli taas sellaista omantunnon aikaa että! Meillä päädyttiin tälle vuodelle kuusettomuuteen ja ensi vuodeksi ajattelinkin hankkia keinotekoisen kuusen, se säästää luontoa. Tai sitten se sisäkatajan jos saan sen pidettyä vaan jollain ihme ilveellä hengissä.

Lahjatkin tuli annettua ilman kääreitä, tosin olosuhteista johtuen, en ollut kerinnyt juurikaan harrastaan paketointia. Kortteja en tälle vuodelle pistänyt kelleen, ostin kyllä läjän että odottavat sitten ensi vuotta,,,;D Jotenkin mulle vaan yleisesit tuli sellainen vahva tunne siitä että mun pitää saada omalta osaltani joulusta ekologisempi. Sillai ettei se ole lapselta pois että tuntee saavansa leluja jne. mutta että sieltä se kierrätys, ekologiset arvot jne. tulisivat esiin vaikka vaan symbolisesti.
Kun sen huomaa jo nyt kuinka tää tavarapaljous, jouluhässäkkä ja kaikenlainen krääsän määrä vaikuttaa lapsen ajatteluun ja omaankin tapaan olla. Niin kuin meitä aivopestäisiin tahtomattamme,,, ja niin varmasti tehdäänkin.

Tulee sellainen olo että jokaista liikettään on tarkkailtava ja seurattava ettei menisi sortumaan asioihin mitä ei todellakaan tarvitse! Niin monen äipän suusta olen saanut kuulla että sukulaiset osti ihan liikaa tavaraa jolla ei a) edes leikitä b) ovat pahimmileen tuplana jne. Sitten ollaan niin kohteliaita kummiski ettei kehata sanoa että lahjat voisi ottaa rahanakin vastaan. Onneksi mie en ole turhan koree,,, eli me saatiin raha muodossa lahjamme.

Toisinajatteluun tarvitaankin tätä yhdessä olemme enemmän ajattelua, sellaista vastavirtaan menoa ryhmänä. Aivopestään toisiamme ajattelemaan juuri päinvastoin kuin mitä kulutusyhteiskunta meistä toivoisi ja ehkä jonain päivänä sitä voisi todeta että jee minäpä en olekkaan kuluttaja! Vaan minä hallitsen tekemisiäni ja yhteiskunta kuluttaa minun rahojani juuri sen verran kuin mitä itse päätän verojen jne. pakollisten lisäksi.

Muutoinkin olen miettinyt tätä mun omaisuuteni määrää, no okei, meillä on aika pieni asunto ja vuosien varrella kaikkea kertyy mutta silti olen ajatellut että katson kriittisesti tätä mun omaisuuttani että mitä todella tarvitsen. Mun pitää nyt alkaa taloudellisesti pihille linjalle ja omaisuuden luovuttamisessa hövelille linjalle,,,;D Tämmöisiä aatoksia taas,,,

edit: Lisäys että kaikesta huolimatta oli ihana saada joulukortteja ihmisiltä, ystäviltä ja sukulaisilta ja kun niidenkin avulla voi tehdä niin paljon hyvää kun muistaa hankkia korttinsa esim. sydäntautiliitosta tai spr:ltä jne. Kiitos mielikkik joulukortista! :) Ja toinen hyvä vaihtoehto on tehdä itse ja askarrella kierrätysmateriaaleista, kyllä viisas keinot keksii :)